Sata vuotta Kokoomus-aatetta

Jos isovanhempasi äänestivät Kokoomusta, niin miksi et itsekin tekisi niin? Tunnet, että Kokoomus on se puolue, joka hoitaa isänmaan asioita parhaiten. Perustat äänestämisesi faktoihin ja annat äänesi sille ehdokkaalle, jonka tiedät ajavan sinulle ja omalle viiteryhmällesi tärkeitä asioita. Perustuupa äänestyskäyttäytymisesi enemmän tapaan, tunteisiin tai järkeen, tiedätkö varmasti onko Kokoomus vielä se sama puolue, jota isovanhempasi äänestivät ja jota sinunkin kannattaa äänestää vai minkälaiseksi se on muuttunut?

Filosofinen Kokoomus halusi huomioida 100-vuotiasta Kokoomusta kutsumalla kaksi toisiaan täydentävää asiantuntijaa luonnehtimaan Kokoomuksen tavoitteita ja arvoja kattavasti puolueen koko historian ajalta sekä kunnallis- että valtakunnanpolitiikassa ja EU-tasolla. MEP Sirpa Pietikäinen ja kokoomuslaisesta kuntapolitiikasta tohtoriksi väitellyt Heimo Kukkonen tiivistivät puolueen monimuotoiset ja aikojen saatossa muuttuneet arvot ja aatteet omista lähtökohdistaan yleisön saadessa huikean monipuolisen ja avartavan katsauksen aihealueeseen, joka kenties nyt enemmän kuin koskaan tulisi ottaa laajempaankin tarkasteluun. Kukkosen väitöskirja onkin otsikoitu kuvaavasti Aatteellisuudesta valtapolitiikkaan.

Kukkosen katsauksessa lähdettiin liikkeelle “syvistä juurista” eli ajalta ennen itsenäisyyttä. Kuulimme Suomalaisesta ja Nuorsuomalaisesta puolueesta. Kansallisen Edistyspuolueen pitkältä eduskuntakaudelta (1919-1951) huomiota kiinnitti yhteiskuntajärjestykseen kohdistunut uhka vasemmalta ja toisaalta liberaaleihin arvoihin kohdistunut uhka oikealta. Hugo Suolahden sosiaalireformismi, joka pyrki huolehtimaan kaikkein heikoimmistakin sekä Minna Canthin sosiaaliliberaali ajatusmaailma kuulostivat yhtä kaukaisilta kuin mitä ne tähän aikaan tultaessa vaikuttavat olevankin.

Kukkonen käsitteli keskeisiä vuosisadan poliittiseen historiaan liittyviä käsitteitä kansankapitalismista eettiseen individualismiin ja sosiaaliseen valintatalouteen sekä lukuisia jaotteluja, joilla on pyritty luonnehtimaan puolueen sisällä esiintynyttä monenlaista kokoomusajattelua ja -politiikkaa. 1990-luvulla ja vuosituhannen vaihdetta lähestyttäessä ilmeni Kokoomuksenkin piirissä vihreää ajattelua, josta esimerkkinä Pertti Salolaisen ekososiaalisuus. 1970-luvulta lähtien päätään nostaneet ympäristöön ja yleisen elämänlaadun parantamiseen tähtäävät painotukset alkavat hiljalleen muuttua pragmaattisimmiksi ja politiikan aatteellinen pohja ohentua. Yhdysvaltalaisen uusliberalismin piirteisiin kuuluvat yksityistämiset, tulosvastuu, verotuksen keventäminen sekä yksilön vastuun korostaminen ja työnteon merkitys nostavat voimakkaasti päätään omaa aikaamme lähestyttäessä. Petteri Orpon puheenjohtajuusaikana muotoiltuun periaateohjelmaan on kirjattu puolueen moniarvoisuus, maltillinen oikeistolaisuus, sinivihreys, sivistysporvarillisuus, vastuullinen uudistusmielisyys sekä avoimen yhteiskunnan arvojen toteutuminen. Kukkonen näkee, hieman J.V. Snellmanin tapaan, suureksi puutteeksi ihmisten uskalluksen ajatella itsenäisesti.  Puoluepolitiikassa uskalluksen puute johtaa siihen, että vain yksi puhuu, koska muut eivät seurausten pelossa uskalla. Lopulta äänestäjät kaikkoavat.

Kukkonen ja Sirpa Pietikäinen näkevät molemmat professori Panebiancon tapaan puolueiden olevan muuttuvia organisaatioita. Pietikäisen puheenvuorossa kuului enemmän kokemusasiantuntijuus kuin akateemisen tutkijan viileys. Hänen esiintymisensä on loistava performanssi, josta ei välttämättä tehdä luentomuistiinpanoja. Pietikäiselle tärkeimpänä huolenaiheena on fasismin ilmaantuminen poliittiseksi valtatekijäksi Euroopassa. Fasismista ja populismista kertoo voimakas valeinformaation vyörytys sekä siitä seuraava politiikan tyhmentyminen. Tähän tulisi  Kokoomuksen sivistyspuolueena kyetä vastaamaan.

Puolueen sisäisistä aatteellisista kysymyksistä syntyy ristiriitoja kuten esimerkiksi, että talous ja ympäristö nähdään olevan ristiriidassa keskenään. Suhtautuminen talouteen ja investointeihin ovat Pietikäisen mukaan puolueessa pyhiä. Julkistalouden linjauksiin liittyvät arvot luovat perustan puolueen moraalille, jota vartioi ns. talouspapisto. Nykyajattelun heikkoudesta osoittaa esimerkiksi käsitteiden markkinatalous ja kapitalismi pitäminen samaa tarkoittavina. Samanlainen käsitepari on myös yksilöllisyys ja itsekkyys, joiden eroa ei aina ymmärretä. Pietikäinen kysyykin ollaanko Kokoomuksessa omaksuttu aatepuolueen sijasta etupuolueen rooli.

Molemmat alustajat päätyivät esityksissään arvioon, että puolueesta puuttuu moniääninen keskustelu. Puolueen sisällä ei joko uskalleta ajatella tai ainakaan tuoda ajatuksia riittävästi esiin. Osa keskustelusta on siirtynyt julkisiin kanaviin ja puolueen ulkopuolisten arvioitavaksi, vaikka pyykki olisi järkevää pestä omien seinien sisällä.

Puolue on molempien alustajien mukaan muuttuva organisaatio. Sen ei niin muodoin tarvitse olla enää sama kuin isovanhempiemme aikana – eihän maailmakaan enää ole sama. Oletpa sinivihreä liberaali, sosiaalireformisti, patamusta konservatiivi tai edustat jotain muuta kokoomusajattelun fraktiota, on paitsi antoisaa, myös järkevää tutustua puolueen pitkään historiaan ja itse arvioida missä määrin puolueessa painotetaan sinulle tärkeitä arvoja. Sivistys ja siihen sisäänrakennettu eettinen ymmärrys on yksi perustavanlaatuisimmista Kokoomusta luonnehtivista arvoista. Sen merkitys korostuu nykyisessä valeuutisointiin ja trollaukseen värittämässä politiikassa. Tieteelliseen tietoon perustuva poliittinen päätöksenteko ja tieteellisen toiminnan tunnusmerkkejä noudattava avoin virheiden korjaamiseen perustuva keskustelu jäävät mediassa nopean irtopisteitä keräilevän diskurssin jalkoihin. Sen puolustaminen ja soveltaminen politiikkaan kaikilla tasoilla voi lopulta osoittautua kaikkein kestävimmäksi ja arvokkaimmaksi poliittiseksi pääomaksi. Pääomaksi, jota käytetään yhteiskunnan rakentamiseen ja elinolosuhteiden parantamiseen, ei pelkkään vallassa roikkumiseen.

teksti ja kuva Sauli Solhagen

maaliskuu 1, 2020

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *