Jäsenillassa Krister Wahlbäckin Jättiläisen henkäys
Krister Wahlbäck: Jättiläisen henkäys – Suomen-kysymys Ruotsin
ulkopolitiikassa 1809–2009 (Siltala, 2020, suomentanut Heikki Eskelinen, 529
s.)
”Venäjä, Venäjä, Venäjä” totesi Suomen turvallisuuden haasteista taannoin
puolustusministerinä toiminut Jyri Häkämies. Suhde samaan idän jättiläiseen on
myös Ruotsin turvallisuuden kova ydin, vaikka länsinaapurin ulkopolitiikan
julkikuvaa ovat aika ajoin hallinneet enemmän arvot, kuten kansainvälinen
solidaarisuus, ihmisoikeudet ja feministinen ulkopolitiikka, kuin realismi.
Ruotsalainen historiantutkija, valtiotieteen professori ja diplomaatti Krister
Wahlbäck (1937–2013) julkaisi vuonna 2011 pääteoksensa "Jättens andedräkt.
Finlandsfrågan i svensk politik 1809–2009”. Tuo jättiläinen on tietysti Venäjä,
jonka hönkäily on tuntunut ja tuntuu Ruotsissa asti. Politiikassaan Ruotsi on
toiminut oman etunsa mukaisesti, mutta Ruotsin ja Venäjän välissä sijaitsevan
Suomen kohtalo on aina ollut ensi luokan kysymys Ruotsin turvallisuudelle.
Kirja alkaa yhteisen valtakunnan hajoamisesta ja päättyy yhteiseen jäsenyyteen
EU:ssa ja alkavaan puolustuspoliittisen lähentymiseen. Maiden liittymistä Naton
jäseniksi Wahlbäck ei ehtinyt nähdä.
Venäläisen imperialismin uudelleen heräämisen jälkeen, ja Suomen ja Ruotsin
haettua jäsenyyttä Natossa, kirjasta otettiin ruotsinkielinen uusintapainos 2023,
johon Ruotsin entinen pää- ja ulkoministeri sekä Maltillisen kokoomuspuoleen
puheenjohtajana toiminut Carl Bildt kirjoitti uuden esipuheen.
Wahlbäck oli todellinen Suomen tuntija. Jo hänen tohtorinväitöskirjansa aiheena
vuonna 1964 oli Suomen kysymys Ruotsin politiikassa 1937–1940. Hän toimi
usean vuosikymmenen ajan Ruotsin ulkoasianhallinnon keskeisissä tehtävissä,
mm. ministerinä Helsingin suurlähetystössä. Wahlbäck vihittiin Helsingin
yliopiston valtiotieteen kunniatohtoriksi vuonna 2000.
Wahlbäckin teos avaa myös suomalaiselle lukijalle mielenkiintoisen
perspektiivin maamme historiaan. Wahlbäck tuntee historiamme ja
politiikkamme kuin omat taskunsa, mutta tarkastelee kohdettaan kuitenkin
ulkopuolisin, ruotsalaisin silmin. Perehtyneisyytensä tukemana hän uskaltautuu
analyyseissään myös kontrafaktuaaliseen pohdiskeluun, eikä epäröi arvioida
olivatko tehdyt valinnat oikeita tai vääriä.
Teksti: Heikki Pakarinen
Vastaa